Intel julkisti elokuun lopulla 2026 ensimmäiset tarkat tekniset tiedot uudesta konesali-GPU:staan, koodinimeltään Crescent Island. Kyseessä on yhtiön kolmas yritys murtautua tekoälykiihdyttimien markkinalle sen jälkeen, kun Ponte Vecchio jäi kapealle Aurora-supertietokoneen tasolle ja kunnianhimoisempi Falcon Shores peruttiin kokonaan tammikuussa 2025. Crescent Island tulee markkinoille tilanteessa, jossa Nvidia hallitsee konesalimarkkinaa lähes yksinoikeudella ja AMD kasvattaa osuuttaan Instinct-sarjallaan. Kysymys kuuluu, onko Intelillä tällä kertaa tarjottavana jotain, joka oikeasti kiinnostaa ostajia.

Ajoitus ei ole sattumaa. Konesalimarkkinaa on koko vuoden 2026 leimannut tekoälykiihdyttimien krooninen pula, ja hyperskaalaajat etsivät aktiivisesti vaihtoehtoja Nvidialle voidakseen neuvotella paremmin hinnoista ja toimitusajoista. Samaan aikaan Intelin oma taloustilanne on kääntynyt parempaan suuntaan sen datakeskusliiketoiminnassa, mikä antaa yhtiölle sekä syyn että varat panostaa uudelleen kunnianhimoiseen GPU-hankkeeseen. Crescent Island on siis samaan aikaan sekä tekninen että strateginen testi: onnistuuko Intel lopulta siinä, missä se on kahdesti aiemmin epäonnistunut.

Intel paljasti Crescent Islandin tarkat tiedot elokuun lopussa

TechRadar Pro raportoi 29. elokuuta 2026, että Intel esitteli laajemman laitteistokokonaisuuden agenttitekoälyn tarpeisiin, ja Crescent Island oli sen keskeisin uutuus. Siru rakentuu Intelin uudelle Xe3P-arkkitehtuurille, joka on suunnattu nimenomaan konesaleihin, ei pelikäyttöön. Toisin kuin monet aiemmat Intelin ilmoitukset, tällä kertaa mukana oli konkreettisia lukuja: ydinmäärä, muistikapasiteetti, tehonkulutus ja tuetut laskentatarkkuudet. Se on iso ero verrattuna esimerkiksi Falcon Shoresiin, josta Intel puhui vuosia ilman vastaavaa yksityiskohtaisuutta ennen sen hiljaista hautaamista.

HotHardware vahvisti samat tiedot omassa Computex-raportoinnissaan: Crescent Island esiteltiin osana Intelin laajempaa datakeskuspakettia yhdessä 18A-prosessilla valmistettujen Xeon 6+ -suorittimien ja Clearwater Forest -tekoälypiirien kanssa. Tämä kertoo, että Intel yrittää nyt myydä kokonaista tuoteperhettä yksittäisen sirun sijaan – lähestymistapa, joka muistuttaa Nvidian omaa strategiaa yhdistää GPU:t, CPU:t ja verkkoratkaisut yhdeksi kokonaisuudeksi.

Mikä ihmeen Xe3P? Uusi arkkitehtuuri konesalille

Xe3P ei ole sama arkkitehtuuri, jota käytetään Intelin kuluttajanäytönohjaimissa tai Panther Lake -kannettavien integroiduissa grafiikkapiireissä. Kirjain P viittaa datakeskuskäyttöön optimoituun versioon, joka on rakennettu inferenssiä eli valmiiden tekoälymallien ajamista varten, ei mallien kouluttamista varten. Tämä on strateginen valinta: Intel ei yritä haastaa Nvidiaa suurten kielimallien koulutusklustereissa, vaan tavoittelee kasvavaa inferenssimarkkinaa, jossa agenttitekoäly ja jatkuvasti käynnissä olevat mallit tarvitsevat tehokasta mutta edullisempaa laskentaa.

Ratkaisu on looginen, koska inferenssin kysyntä kasvaa nyt nopeammin kuin koulutusklustereiden. Yritykset, jotka ajavat chatbotteja, koodausavustimia ja automatisoituja agentteja tuotannossa, tarvitsevat halvempaa laskentatehoa jatkuvaan käyttöön, eivät välttämättä Nvidian kalleimpia koulutuskortteja. Jos Intel onnistuu hinnoittelemaan Crescent Islandin kilpailukykyisesti tähän segmenttiin, sillä voi olla oikea rako markkinoilla.

Tekniset tiedot: 32 ydintä, 256 XMX-moottoria, 32 megatavua välimuistia

HotHardwaren mukaan Crescent Island sisältää 32 GPU-ydintä, joita syöttää 256 kolmannen sukupolven XMX-moottoria. XMX-yksiköt ovat Intelin vastine Nvidian tensoriytimille: ne on suunniteltu erityisesti matriisilaskentaan, joka on tekoälyn perusoperaatio. Sirussa on lisäksi 32 megatavua yhtenäistä L2-välimuistia, mikä on huomattava määrä inferenssiin optimoidulle kiihdyttimelle ja auttaa pitämään usein käytetyt mallipainot lähellä laskentayksiköitä ilman hitaampaa muistihakua.

Kortin muototekijä on 350 watin ilmajäähdytteinen PCIe-lisäkortti. Se on merkittävästi kevyempi kuin Nvidian 1000 watin B200 tai arvioitu 1400 watin B300, mikä tarkoittaa yksinkertaisempaa jäähdytystä ja mahdollisesti helpompaa integrointia olemassa oleviin konesaleihin, joita ei ole rakennettu nestejäähdytystä varten. Toisaalta pienempi tehobudjetti tarkoittaa todennäköisesti myös vaatimattomampaa raakaa laskentatehoa verrattuna Nvidian lippulaivoihin.

Muisti jakaa mielipiteitä: 160 vai 480 gigatavua?

Yksi Crescent Islandin kiinnostavimmista yksityiskohdista on muistikapasiteetin kahtiajako. HotHardwaren mukaan arkkitehtuuri tukee teoriassa jopa 480 gigatavua paikallista muistia, mutta Intelin omat lisäkortit tulevat markkinoille “vain” 160 gigatavun kokoonpanolla. Ero on huomattava, ja se herättää kysymyksiä siitä, kenelle isommat kokoonpanot on tarkoitettu – todennäköisesti kumppanivalmistajille ja hyperskaalaajille, jotka räätälöivät omia palvelinratkaisujaan.

160 gigatavua on silti kilpailukykyinen luku verrattuna Nvidian B200:n 192 gigatavuun HBM3e-muistia, mutta selvästi vähemmän kuin B300:n 288 gigatavua per GPU. Muistikapasiteetti on kriittinen tekijä suurten kielimallien ajamisessa, koska se määrittää, kuinka suuri malli mahtuu yhden kiihdyttimen muistiin ilman hidasta useamman GPU:n välistä siirtoa. Tässä mielessä Intel asettuu lähemmäs Nvidian perustason Blackwell-tarjontaa kuin sen uusinta Ultra-versiota.

FP4:stä FP64:ään – laaja tarkkuustuki agenttitekoälylle

Crescent Island tukee laskentatarkkuuksia aina FP4:stä FP64:ään asti. Tämä on poikkeuksellisen laaja kirjo yhdelle sirulle. FP4 eli neljän bitin liukuluku on uusimpia formaatteja, joita käytetään suurten kielimallien inferenssin nopeuttamiseen minimaalisella tarkkuuden menetyksellä, kun taas FP64 eli 64-bittinen kaksoistarkkuus on perinteisen tieteellisen laskennan vaatimus. Sirun suunnittelijat ovat siis yrittäneet tehdä yhdestä tuotteesta soveltuvan sekä moderniin tekoälyinferenssiin että perinteisempään HPC-käyttöön, kuten yliopistojen ja tutkimuslaitosten simulaatioihin.

Tämä on sama strategia, jota Intel käytti jo Ponte Vecchiossa, joka päätyi Yhdysvaltain energiaministeriön rahoittamaan Aurora-supertietokoneeseen juuri laajan tarkkuustuen ansiosta. Crescent Islandin tapauksessa laaja formaattituki voi houkutella tutkimuslaitoksia ja yliopistoja, jotka eivät halua sitoutua pelkästään yhteen käyttötarkoitukseen optimoituun siruun.

Osa isompaa kokonaisuutta: Diamond Rapids, Clearwater Forest ja Wildcat Lake

Intel ei esitellyt Crescent Islandia yksinään. TechRadar Pron mukaan se on osa neljän tuotteen kokonaisuutta, johon kuuluvat myös Diamond Rapids (seuraavan sukupolven yritystason konesalisuoritin, jonka voi konfiguroida jopa 256 ytimellä), Clearwater Forest (tekoälypiiri) ja Wildcat Lake Core Series 3 -piirisarja, joka on suunnattu tavallisiin kannettaviin ja reunalaitteisiin. Merkittävä yksityiskohta on, että Wildcat Lake on jo toimituksessa, kun taas Crescent Island on vasta paperilla.

Tämä ero kertoo paljon Intelin nykyisestä strategiasta: yhtiö saa varmaa tuloa jo toimivista kuluttaja- ja reunalaitepiireistä, kuten aiemmin Intel Core Ultra Series 3 -sarjasta eli Panther Lakesta, samalla kun se rakentaa kunnianhimoisempaa konesalitarjontaa hitaammin ja varovaisemmin kuin Falcon Shoresin aikaan. Ei siis lupauksia tarkasta julkaisupäivästä ennen kuin tuote on todella valmis.

Diamond Rapidsin 256-ytiminen konfiguraatio on itsessään merkittävä ilmoitus, sillä se asettaa Intelin ydinmäärän kilpailukykyiseksi AMD:n yritystason Epyc-suorittimien kanssa. Yhdessä Crescent Islandin kanssa Diamond Rapids muodostaa perustan, jonka päälle Intel toivoo hyperskaalaajien rakentavan kokonaisia palvelinarkkitehtuureja pelkän yksittäisen kiihdyttimen sijaan. Tämä on sama myyntimalli, jota Nvidia on käyttänyt menestyksekkäästi jo vuosia: kun asiakas ostaa CPU:n, GPU:n ja verkkopiirit samalta valmistajalta, vaihtaminen kilpailijan tuotteisiin muuttuu hankalammaksi, koska koko järjestelmä pitäisi suunnitella uudelleen.

Intelin pitkä ja tuskainen tie konesali-GPU-markkinalle

Crescent Islandia on syytä katsoa historiallisessa kontekstissa. Intelin ensimmäinen varsinainen konesali-GPU, Ponte Vecchio, esiteltiin jo vuonna 2022 ja markkinoitiin nimellä Data Center GPU Max. Se sisälsi yli 100 miljardia transistoria ja jopa 128 gigatavua HBM2e-muistia, mutta sen suurin näkyvä voitto jäi yhdeksi ainoaksi asiakkaaksi: Yhdysvaltain energiaministeriön Aurora-supertietokoneeseen. Kaupallisena tuotteena se ei koskaan saavuttanut laajaa suosiota konesalimarkkinoilla.

Seuraava yritys oli kunnianhimoisempi. Falcon Shores oli tarkoitus yhdistää Intelin Xe-grafiikkaosaaminen ja Habana Labs -yrityskaupasta saatu Gaudi-tekoälyteknologia yhdeksi siruksi. Tammikuussa 2025 Intel kuitenkin ilmoitti tulosjulkistuksensa yhteydessä, ettei Falcon Shoresia koskaan tuoda kaupalliseksi tuotteeksi, vaan se jää sisäiseksi testisiruksi seuraajansa Jaguar Shoresin pohjatyötä varten. Tom’s Hardware raportoi tuolloin, että Intel vetosi päätöksessään toimialalta saatuun palautteeseen.

Miksi Gaudi 3 ei koskaan lunastanut lupauksiaan

Gaudi 3 -tekoälykiihdytin oli Intelin kolmas yritys ja se ehti markkinoille, mutta myös se jäi selvästi tavoitteistaan jälkeen. Intel odotti vuonna 2024 yli 500 miljoonan dollarin liikevaihtoa Gaudi-tuotteista vuoden jälkipuoliskolla, mutta tavoite jäi saavuttamatta. Myöhemmin yhtiö joutui leikkaamaan vuoden 2025 toimitusarvionsa noin 30 prosentilla, 300 000–350 000 yksiköstä 200 000–250 000 yksikköön. Vertailun vuoksi Nvidia keräsi samana ajanjaksona konesalimarkkinalta kymmeniä miljardeja dollareita – ero on niin suuri, ettei sitä voi selittää pelkällä markkinointibudjetilla.

Intel itse on myöntänyt, että Gaudin käyttöönotto oli hitaampaa kuin odotettiin, ja syyksi on mainittu muun muassa ohjelmistopuolen kypsymättömyys sekä hankala siirtymä Gaudi 2:sta Gaudi 3:een. Tämä tausta selittää, miksi Crescent Islandin markkinointi keskittyy nyt selkeästi inferenssiin ja miksi Intel rakentaa laajempaa ohjelmisto- ja järjestelmäekosysteemiä sirun ympärille sen sijaan, että se yrittäisi myydä pelkkää rautaa.

Ohjelmistopuoli on itse asiassa se tekijä, joka lopulta ratkaisee Crescent Islandin kohtalon yhtä paljon kuin raudan tekniset tiedot. Nvidian ylivoima ei perustu pelkästään nopeisiin siruihin vaan CUDA-ohjelmistokehykseen, jonka päälle lähes koko tekoälyteollisuus on rakentanut työkalunsa vuosikymmenen aikana. Intel on yrittänyt vastata tähän OneAPI-kehyksellään, mutta kehittäjäyhteisön siirtäminen pois totutusta CUDA-ympäristöstä on osoittautunut hitaaksi prosessiksi, joka vaikutti osaltaan myös Gaudi-sarjan vaatimattomaan vastaanottoon. Jos Crescent Island toistaa saman virheen eli tarjoaa kilpailukykyistä rautaa ilman riittävän kypsää ohjelmistotukea, tekniset paperiarvot eivät riitä muuttamaan ostopäätöksiä.

Crescent Island vastaan Nvidia B200 ja B300: suora vertailu

Alla oleva taulukko kokoaa julkisesti vahvistetut tekniset tiedot kolmesta konesalikiihdyttimestä. AMD:n Instinct MI400 -sarjasta ei ole vielä toistaiseksi julkaistu tarkkoja muisti- tai tehonkulutuslukuja, joten se on jätetty pois tarkasta vertailusta luotettavuuden vuoksi.

OminaisuusIntel Crescent IslandNvidia B200Nvidia B300 (GB300 NVL72)
ArkkitehtuuriXe3PBlackwellBlackwell Ultra
Muototekijä350 W, ilmajäähdytteinen PCIeSXM6, 1000 WSXM, noin 1400 W per GPU
Muistikapasiteetti160 GB (Intelin kortit), max 480 GB arkkitehtuurissa192 GB HBM3e288 GB HBM3e per GPU
MuistikaistaEi vielä julkaistu8 TB/s8 TB/s per GPU, 576 TB/s per räkki
Tuetut tarkkuudetFP4–FP64FP4-tuki, aina FP64:äänFP4-tuki, aina FP64:ään
Ensisijainen käyttötarkoitusAgenttitekoäly, inferenssiKoulutus ja inferenssiSuurimmat koulutusklusterit
Saatavuus syyskuussa 2026Ei julkaisupäivää, ei hintaaVolyymituotannossa helmikuusta 2026Toimituksissa, korvaa B200:n huipulla

Taulukko paljastaa Intelin haasteen selvästi: Crescent Island on kevyempi, viileämpi ja todennäköisesti halvempi tuottaa, mutta se jää sekä muistikapasiteetissa että mitatussa suorituskyvyssä Nvidian tuotteiden taakse ainakin paperilla. Intelin vahvuus voisi löytyä hinta-tehosuhteesta ja siitä, että moni yritys ei tarvitse B300:n tason raakaa voimaa jokapäiväiseen inferenssikäyttöön.

On myös syytä muistaa, että Nvidia ei seiso paikallaan. B300-piiri on jo korvaamassa B200:n huipulla, ja Nvidian GB300 NVL72 -räkkijärjestelmä pystyy yhdistämään 72 GPU:ta yhdeksi 20 teratavun muistialtaaksi 576 teratavua sekunnissa -kaistanleveydellä. Tämä tarkoittaa, että Intelin täytyy tähdätä liikkuvaan maaliin: siinä missä Crescent Island vasta odottaa julkaisupäivää, Nvidia on jo siirtymässä seuraavaan sukupolveen. Sama dynamiikka koski aiemmin myös Ponte Vecchiota, joka ehti markkinoille juuri kun Nvidia julkaisi oman seuraavan sukupolvensa – ajoitusongelma, joka on vaivannut Inteliä toistuvasti.

Markkinavaikutus: Intelin ja Nvidian konesalitulot vierekkäin

Kokoluokkaero näiden kahden yhtiön välillä on valtava, ja se auttaa ymmärtämään, miksi Intelin täytyy ottaa riskejä. Nvidian konesalitulot ovat kasvaneet lähes eksponentiaalisesti, kun taas Intelin Data Center and AI -segmentti (DCAI) on vasta toipumassa vuosien hitaasta kasvusta. Alla oleva taulukko näyttää molempien yhtiöiden viimeisimmät julkistetut kvartaaliluvut.

Yhtiö ja segmenttiKvartaaliLiikevaihtoKasvu vuositasolla
Intel DCAIQ1 20265,1 mrd. $+22 %
Intel DCAIQ2 20266,3 mrd. $+59 %
Nvidia Data CenterQ4 FY2026 (päättyi 25.1.2026)62,3 mrd. $+75 %
Nvidia Data CenterQ1 FY2027 (päättyi 26.4.2026)75,2 mrd. $+92 %
Nvidia Data CenterQ2 FY2027 (päättyi 26.7.2026)89,0 mrd. $+127,6 %

Tech Times raportoi heinäkuussa 2026, että Intelin DCAI-segmentin 59 prosentin kasvu oli yhtiön nopein sitten vuoden 2011, ja Intel kertoi, ettei se pysty vastaamaan konesalisirujensa kysyntään. Se on rohkaiseva signaali Crescent Islandin taustalle, mutta mittasuhteet paljastavat totuuden: Nvidian yhden kvartaalin konesalitulot ovat yli 14-kertaiset Intelin koko DCAI-segmenttiin verrattuna. Nvidian oma tiedote vahvistaa nämä luvut.

Mitä Crescent Islandista puuttuu yhä: julkaisupäivä ja hinta

HotHardwaren mukaan Intel ei ole vieläkään kertonut, milloin Crescent Island tulee markkinoille tai paljonko se maksaa. Myös se, tukeeko kortti avointa OCP-räkkistandardia, on toistaiseksi auki. Nämä ovat kaikki kysymyksiä, joihin hyperskaalaajat ja pilvipalveluyritykset tarvitsevat vastauksen ennen kuin ne voivat tehdä ostopäätöksiä. Ilman selkeää aikataulua Crescent Island riskeeraa jäävänsä samaan loukkuun kuin Falcon Shores: liian pitkä odotus voi saada asiakkaat sitoutumaan kilpailijoiden tuotteisiin ennen kuin Intelin siru edes ehtii myyntiin.

Toisaalta varovaisuudessa voi olla myös järkeä. Falcon Shoresin peruuttaminen ja Gaudi 3:n toimitusleikkaukset ovat opettaneet Intelille, että liian aikaisin annetut lupaukset syövät luottamusta pahemmin kuin myöhässä tuleva mutta toimiva tuote. Crescent Islandin tapauksessa Intel näyttää valinneen strategian, jossa tekniset tiedot julkaistaan ensin ja tarkka aikataulu vasta, kun tuotanto on todella valmis.

Kilpailutilanne laajenee: muistipula ja Pohjoismaiden konesalit

Crescent Island ei synny tyhjiössä. Koko tekoälysirumarkkinaa on vuonna 2026 leimannut HBM4-muistin saatavuuskriisi, joka on nostanut sekä Nvidian että AMD:n kiihdyttimien hintoja ja pidentänyt toimitusaikoja. Nvidian oma B200-tuote pääsi täyteen volyymituotantoon vasta helmikuussa 2026, ja hyperskaalaajien tilausjono oli keskikesällä arviolta noin 3,6 miljoonaa B200- ja GB200-yksikköä, toimitusaikojen venyessä 8–16 viikkoon. Tämä pullonkaula on juuri se rako, johon Intel yrittää nyt työntäytyä – jos se pystyy tuottamaan Crescent Islandia riittävän nopeasti ja riittävän suurella volyymillä.

Samalla myös vaihtoehtoiset arkkitehtuurit haastavat perinteistä GPU-mallia. Esimerkiksi Cerebrasin waferin kokoiset sirut ovat jo tulleet Pohjoismaihin tarjoamaan vaihtoehtoa perinteiselle GPU-klusteroinnille. Suomessa ja muualla Pohjoismaissa tekoälyinfrastruktuurin rakentajat, kuten LUMI-supertietokoneen operaattorit ja kaupalliset konesalioperaattorit, seuraavat tarkkaan jokaista uutta vaihtoehtoa Nvidialle, koska riippuvuus yhdestä toimittajasta on sekä hintariski että toimitusriski. Intelin onnistuminen tai epäonnistuminen Crescent Islandin kanssa vaikuttaa suoraan siihen, kuinka monta todellista vaihtoehtoa alueen ostajilla on käytössään vuonna 2027.

Myös AMD kuuluu tähän yhtälöön, vaikka sen Instinct MI400 -sarjan tarkat tekniset tiedot eivät ole vielä julkisia. AMD on jo osoittanut Instinct-sarjallaan, että se pystyy nappaamaan merkittäviä hyperskaalaaja-asiakkuuksia Nvidialta, ja yhtiön Helios-räkkijärjestelmä on rakennettu samaan tapaan kuin Nvidian NVL72 – suurena, tiiviisti kytkettynä GPU-klusterina. Kolmen toimijan asetelma (Nvidia, AMD ja nyt mahdollisesti Intel) olisi konesalimarkkinalle terveellinen muutos, koska se pakottaisi kaikki kolme kilpailemaan hinnalla ja toimitusvarmuudella tavalla, joka ei ole ollut mahdollista Nvidian lähes yksinvaltiudessa.

Intelin konesali-GPU-historia yhdellä silmäyksellä

Historia auttaa arvioimaan, kuinka realistisia Crescent Islandin mahdollisuudet ovat. Alla oleva taulukko kokoaa Intelin kolme peräkkäistä yritystä konesali-GPU-markkinalla.

TuoteVuosiLopputulos
Ponte Vecchio (Data Center GPU Max)2022Rajallinen menestys, suurin voitto Aurora-supertietokone
Falcon ShoresPeruttu tammikuussa 2025Ei koskaan kaupallista julkaisua, jäi sisäiseksi testisiruksi
Gaudi 32024500 M$ tulotavoite jäi saavuttamatta, toimitusarvio leikattiin 30 %
Crescent Island (Xe3P)Tekniset tiedot elokuussa 2026Ei vielä julkaisupäivää eikä hintaa

Kaava on selvä: Intel on kolme kertaa peräkkäin luvannut konesali-GPU:ta, joka haastaisi Nvidian, ja kolme kertaa lopputulos on jäänyt vaatimattomaksi joko peruutuksen tai leikattujen tavoitteiden vuoksi. Tämä ei tarkoita, että Crescent Island epäonnistuisi automaattisesti, mutta se selittää, miksi markkina suhtautuu ilmoitukseen varovaisen kiinnostuneesti eikä innostuneesti. Analyytikot ja toimittajat, jotka ovat seuranneet Intelin konesalisiruja vuodesta 2022 lähtien, odottavat nyt ennen kaikkea konkreettisia todisteita: julkaisupäivää, hintaa ja vähintään yhtä nimettyä suurasiakasta, ennen kuin Crescent Islandia voi pitää mitään muuta kuin lupaavana paperituotteena.

Ennusteet: mitä seuraavaksi tapahtuu

  • Julkaisu todennäköisesti vasta 2027. Koska Intel ei ole antanut edes vuosineljännestasoista aikataulua, ja koska yhtiöllä on tuore historia viivästyksistä ja peruutuksista, realistisin arvio on, ettei Crescent Island ole laajassa myynnissä ennen vuotta 2027.
  • Hinnoittelu asettuu selvästi Nvidian alapuolelle. Kevyempi 350 watin tehobudjetti ja pienempi muistikapasiteetti viittaavat siihen, että Intel tavoittelee hinta-tehosuhdetta, ei huippusuorituskykyä – todennäköinen hinnoittelustrategia on merkittävästi alle B200:n tason.
  • Intel keskittää markkinoinnin inferenssiin, ei koulutukseen. Laaja FP4–FP64-tuki ja sirun asemointi agenttitekoälyyn viittaavat siihen, ettei Intel edes yritä kilpailla suurimmista koulutusklustereista, vaan tavoittelee tuotannossa pyöriviä tekoälysovelluksia.
  • Muistipula voi auttaa Inteliä lyhyellä aikavälillä. Nvidian ja AMD:n pitkät toimitusajat ja HBM4-muistin niukkuus antavat Intelille poikkeuksellisen mahdollisuuden, jos se pystyy tuomaan edes rajoitetun määrän Crescent Islandeja markkinoille nopeasti.
  • Seuraava vahvistus tulee Q3- tai Q4-tuloksilta. Intelin DCAI-segmentin 59 prosentin kasvu Q2:lla antaa yhtiölle taloudellista liikkumavaraa investoida Crescent Islandin ylösajoon, ja ensimmäiset asiakasvahvistukset tai hintatiedot todennäköisesti paljastuvat seuraavien tulosjulkistusten yhteydessä.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on Intel Crescent Island?

Crescent Island on Intelin seuraavan sukupolven konesali-GPU, joka on rakennettu uudelle Xe3P-arkkitehtuurille ja suunniteltu erityisesti agenttitekoälyn ja inferenssin tarpeisiin.

Milloin Crescent Island tulee myyntiin?

Intel ei ole vielä ilmoittanut tarkkaa julkaisupäivää. Tekniset tiedot julkaistiin elokuun lopulla 2026, mutta yhtiö ei ole sitoutunut mihinkään aikatauluun.

Paljonko Crescent Island maksaa?

Hintaa ei ole julkistettu. Intel ei ole antanut viitteitä edes suuntaa-antavasta hinnoittelusta.

Miten Crescent Island eroaa Nvidian B200:sta?

Crescent Island on kevyempi ja viileämpi tuote 350 watin tehonkulutuksellaan verrattuna B200:n 1000 wattiin, mutta se jää muistikapasiteetissa hieman B200:n 192 gigatavun taakse Intelin omilla 160 gigatavun korteilla.

Mikä on Xe3P-arkkitehtuuri?

Xe3P on Intelin datakeskuskäyttöön optimoitu grafiikka-arkkitehtuuri, joka eroaa kuluttajatuotteissa käytetystä Xe-arkkitehtuurista ja on suunniteltu erityisesti tekoälyinferenssiin.

Miksi Intelin aiempi konesali-GPU Falcon Shores peruttiin?

Intel ilmoitti tammikuussa 2025, ettei Falcon Shoresia tuoda koskaan kaupalliseksi tuotteeksi, vaan se jää sisäiseksi kehitysprojektiksi seuraavan sukupolven Jaguar Shores -sirua varten. Yhtiö vetosi toimialalta saatuun palautteeseen.

Tukeeko Crescent Island FP4-laskentaa?

Kyllä. Siru tukee laajaa tarkkuuskirjoa FP4:stä aina FP64:ään asti, mikä tekee siitä soveltuvan sekä nopeaan tekoälyinferenssiin että perinteisempään tieteelliseen laskentaan.

Vaikuttaako tämä Suomen ja Pohjoismaiden tekoälyinfrastruktuuriin?

Epäsuorasti kyllä. Uusi kilpailija Nvidialle voisi ajan myötä helpottaa alueen konesalioperaattoreiden riippuvuutta yhdestä toimittajasta ja hillitä hintapainetta, mutta vaikutus riippuu täysin siitä, saako Intel Crescent Islandin oikeasti tuotantoon ja riittävään volyymiin.